Tuesday, March 20, 2012

Happy ending?

Harmaita hiuksia aiheuttanut peittari/saumuri Pfaff coverlock 3 pääsi viime perjantaina osaaviin käsiin Bellabit Oy:lle, josta koneen vuosi sitten hankin. Jo alussa oli ongelmia koneen kanssa, teki ihme hyppytikkiä, peittari ominaisuus toimi vähän oman mielen mukaan mutta tunnollisesti itseäni ruoskiessa luulin vian olevan itsessäni, olenhan vain tavis ja jatkoin koneen käyttöä oletuksena että vielä joku päivä osaan käyttää sitä moitteettomasti.

Eipä se vika ollutkaan minussa. Alusta asti neulanpidike-mikä-lie vääntynyt/siirtynyt. 
Kone piti saada äkkiä kuntoon joten miehen valjastin viemään koneen Ommelasemalle. Varmasti hyvä perushuoltopaikka, mutta vähän vaativampi korjaus osottautuikin sen verta vaikeaksi että kone palasi sieltä entistä rikkinäisempänä.

Juuri sähköpostia Bellabitiltä saaneena en voi kun ihmetellä, mitä toisessa huoltopaikassa koneelle oli tehty. Osia oli IRTI, puuttui ja osa vääntynyt.

Kaikki nämä korjattu/osat vaihdettu uusiin ja kone matkaa kotiinpäin, toimivana.  
Huh helpotusta.
Silti, olisin enemmän kuin onnessani jos joku ostaisi koneen multa pois, ei palvele mun käyttötarkotusta ja nyt se olis vielä suoraan valtuutetun huoltajan korjaama, uutta vastaavassa kunnossa.

"Työtilaa" siivotessa löysin jotain mieltä piristävää, kaiken viime päivinä tapahtuneiden ei niin kivojen asioiden jälkeen. 
Viime syksynähän otettiin yhteyttä blogin kautta, saisiko haastatella Aamulehteen. Sillon joutu kyllä pari kertaa ihmetellä että kuka tekee kiusaa, olin ihan varma ettei oo totta.
Aatella, ihan omin avuin aukes tällänen mahdollisuus.
Jutun skannaus olikin sitten eri asia, nyt kun on skanneri ja lehtijuttukin löyty niin pitihän se tännekin saada.

Urpo edustaa. Enkä mä ole lyhyt, muut on vaan tosi pitkiä.





Oikein mieltä ylentävää tuntea itsensä täydeksi nollaksi yhden ihmisen aikaansaannoksen takia, "13 tusinassa". Eilinen menikin asioita pohdiskellessa, väännellessä ja käännellessä, olenko mä näin paha ihminen, tällänenkö kuva ihmisillä on musta ? Onneksi ne ketkä mut tuntee jotenkin, 
tietää millanen olen.

Ylen mainoksessa (pitkässä sellasessa) oli muuten hyviä lausumia mm. 
"heikot ovat ilkeitä"



 Täällä olis työnalla laukku. 
Kunhan se kuuluisa inspis taas löytyisi.
Sitä etsiessä katsellaan Yle Areenasta Tekijänä -sarjaa.


8 comments:

  1. noh, älä nyt, et sie nolla ole - ykkönen kuuluu siihen eteen, olet täys kymppi!!!
    sen kummemmin tietämättä asiasta tuon taivaallista, mut tiedän kyl miten tollainen vain kalvaa, vaikka useimmiten syytä siihen ei olisikaan (helppo sanoa ulkopuolisena, vaikea nähdä itse - liiankin tuttua mulle itelleni...)

    ja kiva juttuhan tuo lehtijuttu oli!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos, et arvaakkaan miten hyvän mielen sait mulle!

      Delete
  2. Moips! Tosi kiva, että olette päässeet aikoinaan lehtien palstoille! vau! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se oli kyllä hauskaa, sai tavata livenä ihmisiä joiden blogejakin luki :D

      Delete
  3. Jos nettimaailman juttuja tarkoitat, niin netis on se paska puoli että ihmisest voi saada ihan eri kuvan kun oikeasti on.
    Voin kuvitella v*sen ja harmin mikä tuollaisista jutuista tulee,
    tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No siis, tätä mä pyörittelin että oonko voinu ite ottaa jotenkin väärin/onko joku käsittäny mun jutun väärin tms. Mutta kun ei ollu ensimmäinen kerta, samalta henkilöltä... Mutta toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

      Delete
  4. Heh, toi lehtijuttu! Kiva, kun tulit silloin, vaikka et ollutkaan ihan läheltä ;). Oliko sun juttu muuten ok? Mulla tossa on sellaista, mitä en itse mielestäni sanonut...mut...vanha juttu jo. Ja tosiaan, ollaan vierekkäin jä mä oon pitkä ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli se joo, vähän muutettu ehkä asiayhteyttä mut muuten ok :)

      Delete