Tuesday, November 19, 2013

PANDAMONIUM!





Minä sydän pandat. Makuuhuonettamme koristaa tämä taulu, koska pandat on vaan niiiiiin ällö ihania http://www.mannynvali.com/art/2011/p-ghosttraintokoivukyla.html

Tässä tapauksessa on onnea yhteistyö, sillä pandoja ilmestyy enemmänkin paitoihin tulevaisuudessa. Tässä pientä esimakua :


















Printin on suunnitellut taiteilija Antti Männynväli, jonka teoksia voi itseasiassa tälläkin hetkellä mennä katsomaan S-Ikkunagalleriaan http://s-galleria.fi/anttimannynvali.shtml

Näitä oli kiva painaa, vielä kivempaa siitä tekisi sen jos voisi painaa omatekemille paidoille, mutta hiljaa hyvä tulee ja toivottavasti vuodenvaihteen jälkeen päästään lähemmäs sitäkin näissä miesten vaatteissa. Se aika, saako sitä ostettua jostain ? Heh.

Mietin pitkään sopisiko tuo printti lapsille. Omille lapsille se menisi ja itseasiassa molemmat pyysivätkin omaa pandapaitaa, pojalle sen kerkesin jo toteuttamaan. Muutamalta kaverilta olen kysellyt tuosta ja ihanan rehellisiä vastauksia olenkin saanut, joillekin lapsille sopii ja toisille ei mutta en nyt välttämättä vuosikkaalle laittaisi paitaa tuolla kuvalla, ehkä, mistä sitä tietää :D
Kuva on painettu luomupuuvillalle ja tikkasin sen kiinni harmaaseen puuvilla-elastaani trikooseen, hieman vaaleampi tuo kangas livenä kuin kuvassa. Jätin reunat rullautumaan, toivottavasti tulee ajan myötä kiva. 







Pandojen lisäksi tein Salmiakki- pipoja, tällä kertaa vihreänä ja valkoisena. Kokeilinpa jopa yhteen pipoon niin että etupuoli on vihreää ja takapuoli valkoista, tuli aika veikeä vaikka itse sanonkin. Salmiakki on painettu myös luomupuuvillalle ja pipot puuvilla-elastaani trikoota.




Seuraavaksi pitää varmaan ottaa työnalle joululahjoja, jos meinaa ettei tänäkin vuonna ommella vielä aaton aattona ja yöllä... 



Tuesday, November 5, 2013

Kun äidistä tulee pikkulapsi.

Jo jonkun aikaa tyttöni eskarissa ja päiväkodissa muutenkin on ollut valloillaan ihme buumi arvostella muita lapsia tähän tyyliin : ompa sulla lapsellinen paita, ompa sulla lapsellinen haalari, ompa se lapsellinen tv-ohjelma, vauvojen juttuja, tyhmiä vaatteita. 
Muistan tämän ilmiön omasta lapsuudestani, silloin sitä kutsuttiin ihan puhtaasti kiusaamiseksi eikä yritetty selitellä "No lapset on tollasia, kyllä se siitä". No mutta, kun ei se siitä. Itse olen parhaani mukaan yrittänyt omat lapset opettaa siihen että muita kunnioitetaan eikä ketään saa kiusata, kaikkien kanssa leikitään vaikkei jonkun kaveri syystä tai toisesta halua olla. Se on toiminut, kaikkien kanssa voi leikkiä vaikkei kaveri haluaisi ollakkaan.

Muutaman viikon ajan olen huomannut että tyttöni on kovin vaisu, haluaa pitää vain muutamaa samaa vaatekappaletta päiväkodissa. Ei tarvitse olla rakettitieteilijä osatakseen laskea yks+yks. Varmuuden vuoksi kysyin vielä asiasta ja tyttö kertoi että pari tyyppiä "lällättelee" aina, nyt viimeisimpänä oli mukaan otettu nuo vaatteet. Tähän asti kaikki omatekemät on kelvanneet joten harmistus oli kova itselle, miten noin pienet lapset osaa olla kuin pikku piruja ? Varmaan tulee aika että omatkin törttöilee jtn mutta silti ihmettelen miten kuusivuotias, saati neljävuotias osaa olla niin ilkeä toiselle. Tähän väliin muistan paskimman ikinä kuulemani neuvon, kun sain koulussa pienenä osakseni aika ryöpytyksen ja lintsasin rajusti, "ei haukku haavaa tee". Ihan varmasti tekee, kummasti itse muistaa ne asiat sanasta sanaan edelleen, mutta kiusaaja unohtaa. Tuloksena erikoisen omituinen itsetunto?

Mun pienen pieni tylleröinen on vasta kuusi, aivan pieni ihmisen alku joka tykkää pienten lasten jutuista. Hän tykkää vaaleanpunaisesta enemmän kuin karkista, muttei laita vaaleanpunaista enää päälle, koska se on "vauvojen". Mainitsin tästä päiväkodille ja todettiin että lapset on lapsia. "Huono tuuri" niinsanotusti meidän perheelle, sillä molemmat lapset on todella herkkiä, tyttö ehkä vielä hieman enemmän ja näin ollen ottaa asiat todella raskaasti. Ja nyt joku siellä kuitenkin ajattelee että voivoi hellanduudeli, mamin pikkumussukka ei kestä vastoinkäymisiä. Kiusaaminen ja vastoinkäyminen on kaksi aivan eri asiaa. Tähän vois todeta sen legendaarisen "ajatteleppa omalle kohalles".

No, tämä äitipä otti härkää sarvista. Nyt tyllerö meni onnesta soikeena eskariin ja heti kävi hoitajille näyttämässä mikä odotti aamulla sohvalla. Siinä niille lälläteltävää, ei varmasti löydy samanlaista eikä varmasti oo pikkuvauvojen juttu. Ja niin heittäydyin sinne kuusivuotiaan tasolle, vaihtelu virkistää kummasti. Hoitajatkin kyseli ettää "no nyt ei oo kyllä varmaan äidin tekemä" johon tyttö vastasi että "no on, äiti tekee mun kaikki vaatteet".

Parasta oli kuitenkin se ilme, kun tyttö kävi peilin edessä paitaa mallaamassa aamulla ja tuli halaamaan ja kiitti kauniisti.



Kuvat on kehnoja pimeässä ilman salamaa, illalla kuvattuja, mutta eiköhän se pääpointti tule esille.




ennen aplikoinnin ompelua